7.

Miks tekstiä on niin paljon helpompi saada paperille ku tänne blogiin? Jostain syystä aina kun avaan bloggerin, kaikki mitä mulla on ollu mielessä katoo. Joten tänään ei ollu ensimmäinen kerta ku joudun tekemään paperille listan asioista mitä aion tänne pistää..

Uutta jaksoo on menny vasta kolme päivää, ja jo nyt on energiat ihan nollissa. Väsyttää, ei jaksa olla koulussa mut ei jaksa olla kotonakaan. Ei jaksa tehä oikeestaan mitään. Koitan taas jaksaa sillä ajatuksella että enää 27 koulupäivää. Plus ''omat vapaat''. Tuntuu että työharjottelussa oli helpompaa ku koulussa. Sinne oli kiva mennä ja yhtenäkään aamuna ei ollu sitä En jaksa jään kotiin -fiilistä mikä mulla on joka ikinen koulupäivä. Enää 27 päivää. Kai mä jaksan.

Eilen kävin Cantinassa hakemassa allekirjotukset johonki oppimispäiväkirjaan, oli ihana kävellä Kluuvinkadun läpi ja kuunnella My Chemical Romancen Light Behind Your Eyes, johon oon vieläkin ihan koukussa. Oon kuunnellu tota ja MCR:n Burn Bright -biisiä joku kolmisen viikkoo varmaan. En voi vieläkään uskoo et niiltä ei tuu enää uutta musaa.. Kunnioitan heidän päätöstä, mut samalla toivon että tulis twiitti tai ees joku merkki et on tulossa uus levy. Tai edes uus biisi. Toisaalta, kymmenen vuotta on bändille pitkä aika.

Oltiin iskän kaa eilen liukasrataharjotuksissa vai mikä onkaan, ja oli ihan mahtavaa. En saanu ajaa omalla autolla, mut onneks siellä paikan päällä oli Toyota Yaris, eri vuosimallia vaan. Aluks tuntu vähän  oudolle mut heti ku tottu ni olisin halunnu ottaa se auton omaks. Tuntu paljon kevyemmältä ku mun oma, ja siinä oli kosketusnäyttönen radioki. Wou mitä hienouksia, ei mun vuoden 2006 Toyotassa tommosia oo.

Luulin että siel radalla olis oltuvaan minä ja iskä, mut siellä olikin 7 muutakin, joista yllättäen vaan kolme oli poikia. Jostain syystä oisin ajatellu että ois ollu enemmän poikia tai ees puolet tyttöjä ja puolet poikia.  

Alussa kun sanottiin et radalla pitää olla vähintään 50minuuttia, aattelin et hirveen kauan, mut se tunti mikä me oltiin siellä meni yllättävän nopeesti. Sääli ettei tonne tarvii mennä enää toista kertaa...

Ens viikolla ois tarkotus mennä kirjallisiin, jos siis siellä on vapaita aikoja. Vähän jännittä ku tuntuu etten ois valmis, mut samalla meen vähän itsevarmasti sinne, en nyt tietenkää sillee et Tietenki mä saan kaikki oikein ja pääsen heti läpi, vaan enemmänki silleen että mul on ihan hyvät mahikset päästä läpi ja toivottavasti pääsenki. Meen taas tänki sillä mun perus Tee ja toivo -tyylillä... 

Hyvä minä, näin paljon sain kirjotettuu! Toivottavasti viikonloppuna keksisin jotain tekemistä ja saisin tänne jotain kirjotettavaa..  Loppuun pistän vielä kaks biisiä mitä on tänään tullu kuunneltua, ja ne on Bloodhound gangin The Roof Is On Fire ja samaiselta bändiltä I Hope You Die.

6.

Voi luoja, onko laiskempaa bloggaajaa ku minä? Aikaahan mulla olis ollu vaikka kuinka paljon, mutta en vaan oo jaksanu. Päivät menee ihan hulluu vauhtii, ja tänään oli viimenen työpäivä.. Niin ne 7 viikkoo menee ku on kivaa... En voi uskoo että mä sanon tällee, mut oisin voinu olla viel vaik viikon tai kaks töissä. Aikasemmat Topit on ollu vähä ''negatiivisia'', johtuu varmaanki siitä että molemmissa paikoissa työntekijät on ollu vähän vanhempia ku mä, ja oon olu vaan harjottelija eikä mua oikeen olla otettu juttihin mukaan. Tuolla Cantinassa on sen verran nuoria ni tuntuu että sovin sinne joukkoon paremmin ku jos ne kaikki olis jotain yli kolmekymppisiä, ja heti alusta asti oli semmonen tunne että 'kuulun'' tonne.

Oli aika haikeet fiilikset ku tyhjensin kaapin ja kävin sanomassa kaikille heipat. Ihanat duunikaverit anto mulle kakkua jonka päällä oli jätti kokonen tähtisädetikku, lahjakortin millä saan ilmaset alku-,pää- ja jälkiruuat sekä juomat kahelle! Koko päivän sateli haleja ja onnen toivotuksia joka puolelta. Oi vitsi, tulee kyllä ikävä tota paikkaa :/ Jospa sitä sais ens vuonna mennä tonne uudestaan harjotteluun?

Maanantaina pitäs taas raahautuu kouluun, eikä kyllä yhtään nappais.. Pitää vaan ajatella et ei enää kauaa ni on kesäloma (kesätyöt alkaa...)  ja mulla on melkeen joka toinen viikko vapaapäivä, ja siihen päälle vielä ne omat vapaat... Onhan se tietenki kiva et näkee kavereita ja sillee, mut en oo oikeen hyvä ''muutoksissa'', ja menisin paljon mieluummin töihin ku kouluun. Töissä en ees valittanu tyyliin ikinä, ja koulussa valitan ihan koko ajan. Mutta no, muutokset kuuluu elämään, ja ne pitäs koittaa ottaa vastaan mahollisimman positiivisesti. Mutta seki on helpommin sanottu ku tehty.

Tästä viikonlopusta on ilmeisesti tulossa yhtä tylsä ku aikasemmistaki, piti mennä huomenna juomaan Roopen kaa, mut ei tänää nähty ni seki jäi sitte vaan puheeks. Sääli, oisin mäki saanu vähä jotain elämää.

Tästä nyt tulikin vaan tämmönen Työn loppumisen takia itkeminen- postaus tai jotain, koitan tulla taas mahollisimman pian kirjottelemaan! :)