Voi luoja, onko laiskempaa bloggaajaa ku minä? Aikaahan mulla olis ollu vaikka kuinka paljon, mutta en vaan oo jaksanu. Päivät menee ihan hulluu vauhtii, ja tänään oli viimenen työpäivä.. Niin ne 7 viikkoo menee ku on kivaa... En voi uskoo että mä sanon tällee, mut oisin voinu olla viel vaik viikon tai kaks töissä. Aikasemmat Topit on ollu vähä ''negatiivisia'', johtuu varmaanki siitä että molemmissa paikoissa työntekijät on ollu vähän vanhempia ku mä, ja oon olu vaan harjottelija eikä mua oikeen olla otettu juttihin mukaan. Tuolla Cantinassa on sen verran nuoria ni tuntuu että sovin sinne joukkoon paremmin ku jos ne kaikki olis jotain yli kolmekymppisiä, ja heti alusta asti oli semmonen tunne että 'kuulun'' tonne.
Oli aika haikeet fiilikset ku tyhjensin kaapin ja kävin sanomassa kaikille heipat. Ihanat duunikaverit anto mulle kakkua jonka päällä oli jätti kokonen tähtisädetikku, lahjakortin millä saan ilmaset alku-,pää- ja jälkiruuat sekä juomat kahelle! Koko päivän sateli haleja ja onnen toivotuksia joka puolelta. Oi vitsi, tulee kyllä ikävä tota paikkaa :/ Jospa sitä sais ens vuonna mennä tonne uudestaan harjotteluun?
Maanantaina pitäs taas raahautuu kouluun, eikä kyllä yhtään nappais.. Pitää vaan ajatella et ei enää kauaa ni on kesäloma (kesätyöt alkaa...) ja mulla on melkeen joka toinen viikko vapaapäivä, ja siihen päälle vielä ne omat vapaat... Onhan se tietenki kiva et näkee kavereita ja sillee, mut en oo oikeen hyvä ''muutoksissa'', ja menisin paljon mieluummin töihin ku kouluun. Töissä en ees valittanu tyyliin ikinä, ja koulussa valitan ihan koko ajan. Mutta no, muutokset kuuluu elämään, ja ne pitäs koittaa ottaa vastaan mahollisimman positiivisesti. Mutta seki on helpommin sanottu ku tehty.
Tästä viikonlopusta on ilmeisesti tulossa yhtä tylsä ku aikasemmistaki, piti mennä huomenna juomaan Roopen kaa, mut ei tänää nähty ni seki jäi sitte vaan puheeks. Sääli, oisin mäki saanu vähä jotain elämää.
Tästä nyt tulikin vaan tämmönen Työn loppumisen takia itkeminen- postaus tai jotain, koitan tulla taas mahollisimman pian kirjottelemaan! :)
Oli aika haikeet fiilikset ku tyhjensin kaapin ja kävin sanomassa kaikille heipat. Ihanat duunikaverit anto mulle kakkua jonka päällä oli jätti kokonen tähtisädetikku, lahjakortin millä saan ilmaset alku-,pää- ja jälkiruuat sekä juomat kahelle! Koko päivän sateli haleja ja onnen toivotuksia joka puolelta. Oi vitsi, tulee kyllä ikävä tota paikkaa :/ Jospa sitä sais ens vuonna mennä tonne uudestaan harjotteluun?
Maanantaina pitäs taas raahautuu kouluun, eikä kyllä yhtään nappais.. Pitää vaan ajatella et ei enää kauaa ni on kesäloma (kesätyöt alkaa...) ja mulla on melkeen joka toinen viikko vapaapäivä, ja siihen päälle vielä ne omat vapaat... Onhan se tietenki kiva et näkee kavereita ja sillee, mut en oo oikeen hyvä ''muutoksissa'', ja menisin paljon mieluummin töihin ku kouluun. Töissä en ees valittanu tyyliin ikinä, ja koulussa valitan ihan koko ajan. Mutta no, muutokset kuuluu elämään, ja ne pitäs koittaa ottaa vastaan mahollisimman positiivisesti. Mutta seki on helpommin sanottu ku tehty.
Tästä viikonlopusta on ilmeisesti tulossa yhtä tylsä ku aikasemmistaki, piti mennä huomenna juomaan Roopen kaa, mut ei tänää nähty ni seki jäi sitte vaan puheeks. Sääli, oisin mäki saanu vähä jotain elämää.
Tästä nyt tulikin vaan tämmönen Työn loppumisen takia itkeminen- postaus tai jotain, koitan tulla taas mahollisimman pian kirjottelemaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti